Hommasin laitteen syksyllä 04. Oli tämän näköisessä kuosissa ja kilvetön. Oli miliisi vienyt edelliseltä omistajalta leimaamattomuuden takia. Repsikan lokasuoja ja oven etureuna olivat hieman vääntyneet parkkipaikka pusussa, takakaarissa hieman rupikukkoa. Pisteosaa oli bilsteinin tolpat joka nurkassa, inoxin 4-1 pellisessio ja 2" tehdasränni loppuun, eibachin "tyyning" etupoikkituki, mp3 rammari jne. Toin sitten punasilla lapuilla vehkeen himaan Turusta ja aloin katselemaan mistäs se leima nyt uupuisi. Mitään erikoisia en keksinyt muutaman polttimon vaihdon päälle, eli konttorille koittamaan. Lappuun sain yhden reiän paikkauksen koteloon (oli kantti vääntynyt ikävästi ja siksi ruostunut hieman) ja takatolpan vaihdon. pomppotestissä näytti 10-70 :( Oli sitten bilsteenissä päässyt paineet väärälle puolelle. stokki tolppa alle ja leima paperiin. alunperin oli tarkoitus vähän myyntikunnostaa vehjestä ja koittaa hieman vetää välistä. Totesin kuitenkin laitteen niinkin hyväkuntoiseksi, että tästähän jo kannattaa vaikka jotain väkertää. Jäi sitten omiin nurkkiin.

Tässä kohtaa oli ajossa myös pätkä dokki, josta päätin luopua ja pitää tämän. Hommailin sitten pikkuhiljaa romuja, ja jouluun mennessä oli hyllyssä switzun S100bg, asiallinen välkkäri, toiset männät kankineen, konerempan perushilut, sintterilevy, putkea, lemmaria jne. Nappasin sitten joulun ja uudenvuoden välipäivinä koneen pois ja leväälleen. Kaikki hilut kun oli ja suurinpiirtein tieto mitä duunataan ei rempassa ja sovituksissa ensimmäisiin savuihin mennyt kuin viikko.
Tosiaankin kaikissa D-koneissa on samankokoinen mäntä, puristuskorkeus vain vaihtelee. Kaverilla oli koneita useampi palasina ja yksnokkasen 1,6 männät olivat matalimmat, kiertokankikin sama kuin dohc koneessa. Ne uusilla renkailla koneeseen vaan kokonaisuudessaa, puristus laski noin 8,5. Näin jäkiperästä voisin sanoa, että kestää se ihan omillakin mukeilla, kunhan kansi vaan ei ole jo loppuun laskettu.
Itse sarja nyt ei kummoinen ole. fiksu teettää laipat jossain valmiiksi, mutkat ovat ihan höyrykäyriä. Omassa mutkassa on hukkis sisällä, mutta sopisihan tuohon ulkoinen porttikin. jälkiperästä taas todettakoon erittäin toimivaksi tuon mallinenkin sarja. Ja jos tila alkaa käydä ahtaaksi voi hommata vaikka kapeamman jäähdyttimen. Niin tein itsekin, mutta sain kuitenkin sen oman sopimaan. Välkkäri on ihan volvo-orkkis kamaa hieman kavennettuna, oikein passeliksi osoittautui. Puskurille ja naamapellille piti hieman antaa kyytiä.

Kansipahvina koitin alkuun yksnokkasen vtekin pellipahvia, mutta ei tullut hyvä, talven kesti kun tossu löi vain tyhjää. Keväällä kun alkoi pitoa löytyä, ja kone joutui oikeasti rasitukselle tuli vetet mäkeen. Nykyisin on omaan massapahviin vingutettu sopivat urat 1,5mm paksuille kuparirenkaille, sisämitta 75 ja 2mm reunalla. vesileikkausfirmat tekee ja on pommin varmat, eikä edes kalliit.
Muu koneremppahan tehdään aivan normaaliin tapaan. Kantta itse vingutin melkoisesti. Samoin käyttämäni nokat oli tullut jo paljon aikaisemmin hiotettua, lähinnä lisä nostolle. Mutta ilman kumpaistakaan edellisistä pääsee jo hyvin hommaan mukaan. Suoraan sanottuna vingun kanssa helposti pilaa loputkin virtaukset, ja turbokone puhaltaa vaan läpi liian kireillä nokilla. Melko asiallisethan ne ovat vakionakin. Säätöpyöriäkin voi laittaa jos haluaa, itse pärjännyt ilmankin.

Öljykierron jurbolle saa paineanturin reiästä T-haaralla. Paluu on öljypohjen kylkeen hitsattuun käyrään, yksinkertaista. ahtoputkiksi riittää 5-60 millinen horo, ja pakariksi pari tuumaa. soppaa tarvii saada lujasti lisää menemään, muuten nakuttaa itsensä takuuvarmasti paskaksi, sen verran kauivalla menee. Alkuun ei itsellä ollut muuta kuin erillinen suutin ennen kaasuläppää, mutta tuokin patentti pelasi yllättävän hyvin. Mappia joutui myös hieman kusettamaan, ei sellaisenaan oikein ymmärrä ylipainetta. Järkevää olisi hommata vähintään megasquirt tai kalliimpi kokonaan uusi ruiskun ohjaus. Tekee laitteesta jo käytön kannaltakin paremman. Vinkkejä ja linkkejä löytyy googgelilla vaikka huru mycket, kukin tekee omat ratkaisunsa. Vauhtipyörästä lienee järkevää sorvauttaa jonkin verran pois. Itsellä himpun yli 4 kiloinen rievä (orkkis melkein 8kg) ja sintteri levy. On osoittautunut hyväksi. Paskat puslat ja nivelet on syytä kunnostaa myös, sen verran mielenkiintoinen ajettava tuosta tuli.
Imusarjalle sinällään en tehnyt mitään, ihan toimiva on tuollaisenaan. Muutaman turhan natsan saa tulpata ja varsinkin se huohotin PITÄÄ poistaa. Näinkin pienillä eväillä mennään ihan kiitettävää kyytiä. Itsellä laite pysynyt nipussa jo kohta 30tkm ilman hipo mäntiä saati kankia. Ajossa on pidetty järki päässä, mutta keppiäkin tarjoiltu aina välillä. Makuasia sanoi koira kun muniaan nuoli paljonko taatelia haluaa hassata. Kun tekee näin pilke silmäkulmassa, ei vituta niin paljon vaikka kanki tuleekin kyljestä pihalle :) Ja paljonko sitä voimaa saadaan, riippuu niin monesta. Tällä konseptilla irtoaa 200+ ja vielä kun nokittaa kunnon ruutan/sytkän ohjauksella 250. Väännössä se selkein ero tulee esiin. Vaparina ei tapahtunut mitään ennen 5 tonnia, nyt saa heittää jo siinä isompaa pesään.

Ylempien kuvien kuosissa mentiin ensimmäiset 10tkm. Tiedon janoisille vielä tästä leima-asiasta. Eli tämän ikäiseen, jälkeen 1.1.87 valmistettuun mutta ei vähäpäästöiseen saa mutkan laittaa seuraavin ehdoin:
- Esitetään muutoskatsastuksen yhteydessä tehomittaus todistus, jossa teho ei ole noussut kuin max 20% alkuperäisestä. Hyväksyttyyn jarrupenkki firmaan siis.
- Alkuperäinen teho todistetaan maahantuojalta saadulla todistuksella. Vehon setä lähettää postissa.
- Asennetaan katalysaattori päästövaatimusten täyttymisen varmistamiseksi. (eli siis siksi ettei turbo dohc konetta ole valmistajakaan määritellyt) ja jos auto on vanhempi kuin tuo 1.1.87 tätä hommaa ei tarvitse tehdä.

Jos kyseessä on siis katillinen räksä/pätkä kannattaa homma käytännössä unohtaa. Ei ole "pakotienä" enää se katin jälkiasennus, ja noita virallisia kattipäästöjä jo paha täyttää. Se että katti laitetaan ei kuitenkaan vaikuta iän mukaisiin päästömääräyksiin. Käryt laitteessani saavat yhä olla HC 600 ja CO 3,5 eli ei kuten kattiautoissa. Käytännössä leimari ei siis näe mistään toimiiko katti vai ei. Tuollahan nyt ei tietysti ole väliäkään, kunhan rajoihin menee ja niihin pääsee helpostikin terveellä moottorilla. Ahtimen asennus ei tuo prosentteja autoon.